En kerro sinulle oikeaa nimeäni enkä kaupunkia, josta tulen. »Syistä, jotka ymmärrät tarinan loppuun mennessä» — eli: yhteen maahan minulla ei ole enää asiaa, enkä ole niin tyhmä, että vilauttaisin passiani. Kutsu minua Onniksi. Se tarkoittaa suomeksi onnea, ja se on vitsi, koska onneen en usko. Uskon laskemiseen.
Olen kolmen kympin loppupuolella, kotoisin harmaasta eteläsuomalaisesta tehdaskaupungista, jossa minulle luvattiin täsmälleen yksi elämä: herää, mene vuoroon, maksa verot, odota eläkettä, kuole ajallaan. Minä nousin siitä itse, nollasta, päällä ja kurilla — en perinnöllä enkä tuurilla. Ensin nettikasino oli sivutienesti, sitten vakaa tulo, lopulta koko elämä. Sen jälkeen olin diginomadi ja lopulta ostin unelmien talon Kaakkois-Aasiasta. Sitten kaikki romahti yhtenä aamuna. Sen tarinan kerron tällä sivustolla, osa osalta.
Tämä blogi on kaksi asiaa yhtä aikaa: rippi ja oppitunti. Kerron rehellisesti mistä lähdin, miten pääsin huipulle ja miten menetin sen — ilman kaunistelua, koska kaunistelu on halpaa. Ja kerron, mitä opin: että häkki, johon meidät kasvatetaan, on suurimmaksi osaksi valhe, mutta pedot sen ulkopuolella ovat todellisia.
Pelaan yhä. Matkustan yhä — minne vain paitsi siihen yhteen maahan. Ja kirjoitan sen kaiken tänne.
— Onni. Yhä elossa, yhä vapaana.